Vanhassa on vara parempi

Meikkaaminen on muutakin kuin vain huulipunia ja rasvaa. Suteja on jos jonkinlaisia – purnukoita ja salvaa on meikkipussit täynnä. Jokaisen päivään ja tilaisuuteen jotakin, jolla ehostaa ja laittaa kasvotkin kuntoon. Iho sileänä on hyvä painella pakkaseen ja tai pitkin kesäisiä katuja. Pintakerros pitää siitä, kun sitä paijataan ja hoivataan harva se päivä. Luonnonkaunis orvaskesi vaan hyvää oloa huokuu kun sisuskalut ovat kunnossa ja nesteet kiertävät sopivassa suhteessa. Iho on ihmisen suurin elin ja se näkyy.

Elämänsä alkuajoista saakka niin ihmiset kuin apinatkin ovat tahtoneet korostaa piirteitään ja maalata, piirtää, värittää itseään ja koristella toisiaankin. Ja mikä olisikaan sen parempi tapa olla ihminen ja osoittaa kunnioitustaan maailmalle kuin rapsutella toisen orvaskesi kuntoon, katsoa karvojen välit ja silittää pinnat helliksi. Meikkaaminen on myös asennetta ja tekoja. Jokainen teko, ajatus ja sana jättää jälkensä ihmismieleen, pulpahtaa varmastikin myös sitten muodossa tai jos toisessa iholle, jossain jopa silmille tai korville asti tulevat menneisyys ja taakse jääneet latentit asiat.

Ajatonta kestävyyttä ja rohkeita tekoja

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanoo, sanottiin jo aikoinaan. Ja nykyään sanominen, syntaksi ja kirjoitettu totuus onkin menettänyt kovasti valtaansa kuville ja kaikelle sille mikä näkyy. Se tietää vain hyvää meikkaamiselle, ihon koristelulle ja sille mikä kaikki on sosiaalisesti sallittua ja sopivaa. Eläimetkin tietää, että mielikuvan antamisessa näyttäminen nousee tärkeään rooliin. Jollain omituisella tavalla varaanikin osaa asettua turvalliseen taustaan, aivan kuin se edes olisi koskaan katsonut peiliin ja tietäisi miltä oma kuosi edes näyttää. Toinen osaa hyppien ja valtavilla värien loisteella ja spektaakkelilla pelotella pahat pois tai juksata vorot väärän hunajapurkin ääreen.

Meikkaamalla ihminen voi asettua sosiaaliseen yhteisöönkin, tai ottaa siitä pesäeroa. Joku voi meikkaamalla tehdä vain omia valintojaan ja koristella itsensä omaksi iloksi. Miten päin vaan, kemianteollisuuden kehittyessä ja meikkien yleistyessä niillä oli eittämättä myös teollisen yhteiskunnan kestävyystarpeista kumpuava asema. Hajusteet ja hygienia tuotteet kaikki osaltaan tukivat teollisen tuotannon kehittymistä siinä missä myös terveyttä ja esteettistä olemista.

Ihminen on ihmiselle aina ihminen

Poliisikin ja vakoojat sen tietävät, että vähän meikkaamalla saa heikompia huijattua, teatterilavallakin tai ravintolassa perinteiset identiteetit ehkä jopa sekoittuu kun ihmiset oikein päästävät mielikuvituksen valloilleen. Pidemmän aikaa ei teatterinkaan illuusio kestä katsomista, kun karu totuus tulee esiin. Ihmisellä onkin ihmeellinen tapa aistia asioita ilmiasua syvemmälle.

Tämä analysointikyky saanee meikkaamiseenkin menoa, kun mystisen todellisuuden ja mielikuvien spiraali kietoutuu olemisen interaktion tueksi ja saa ihmiset nauramaan. Viehättävä kiinnostus kumpuaa sekin ristiriitojen ja vastakohtien luomasta syvyysperspektiivistä ajatteluun. Meikkaaminen tuo ihmiselle käytännönläheisen ja kustannustehokkaan välineen kosiskella tuon maagisenkin maailman kanssa, joka muuten vain jäisi ehkä ilmaan leijumaan

Toinen meikkaa sisältäpäin, toinen pistää pinnat kuntoon. Oli niin tai näin, niin, kuten Kiinalaiset aikoinaan jo sanoivat, kasvoista näkyy koko keho. Suomalaisenkin sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili. Uskoo ken tahtoo, mutta varmaa on se, että ihminen aina tahtoo eläinten, planeettojen, tähtien ja kvanttien lailla aina vähän kujeilla, ja miksei pistää muutaman oksankin korvan taa, ikään kuin naamioutuen, jos tarve tulee.

Ehkä jollekin paksu meikki tuo asemaa ja turvaa kuin pikkutakki keskijohdolle tai valtaistuin tyrannille. Varmaa se on kuitenkin että kaikki mitä tekee, se näkyy ja vaikuttaa. Jos ei heti niin ainakin ihan kohta.