Meikkaamalla asiat korostuu

 

Virtuaalitodellisuuden lailla taiteessa niin kuin meikkaamisessakin on lupa irrotella ja koetella mihin todellisuus taipuu. Ehkä se on yksi niistä seikoista mikä saa ihmisen niin innostumaan tarinoista, kuvista ja väreistä, mielikuvien sinne tänne tempoilevasta sinfoniasta ja vastakohtien tuomasta ihmeellisestä syvyysvaikutelmasta. Meikkaamalla, mutta myös pukeutumalla, väreillä ja valinnoilla saa helposti levitettyä ympäristöönsä innokasta mielen avartumista ja oivalluksia.

Ennen kaikkea meikkaamalla ihminen voi välittää viestejä ja kommunikoida. Kuin kuuluisa taiteilija hätkähdytti silloista maailmaa tunnetulla ”Musta Neliö” teoksellaan vuonna 1915, voi ihminen asettautua poliittiseen tai sosiaalisen, mutta jopa eksistentiaaliseen ristiriitasointuun vallitsevien käsitysten kanssa. Meikkaamalla on mahdollista antaa muidenkin kosketella toden ja tarun, nykyisen ja tulevan, konkreettisen ja potentiaalisen, viehättävää välimaastoa.

Nainen punaisessa leningissä ja pukumiehiä

Joidenkin mielestä meikkaaminen on sukupuoliasia, mutta vähemmän he voisivat oikeassa olla. Todellisuus on aina tarua ja tarinoita monimutkaisempaa. Ja niin on sukupuolienkin ja niiden ympärille kietoutuvien identiteettienkin kanssa laita. Niin meikkaaminen kuin pukeutuminen ja värit kuitenkin ovat kaikkien käytettävissä olevaa vapaata riistaa. Laitapa kunnon rietas ristisointu naamalle tai kainaloon, ja johan alkaa tapahtua. Vorotkin kävelee ansaan kun oikein herkkuja laittaa tarjolle – mutta sellainen ilo ei välttämättä kovin kauaa kestä.

Samoin kuin sarjakuvissa, meikkaaminen ja kehonsa värittäminen, jopa muokkaaminen tai arkipäiväisempi koristelu, tarjoaa mahdollisuuden sekä korostaa piirteitä mutta myös kurotella epätodellisen puoleen. Kaikki taiteilijan alut tietää, että jos haluaa jonkin näyttävän suurelta, kannattaa viereen laittaa jotain pientä. Trumpetistikin tietää, että vaikeita vaimeita sointuja sopii soittaa niin että ensin puhalletaan oikein kovaa – jonka jälkeen keskivahvuinenkin ääni vaikuttaa kuulijasta hiirenhiljaiselta.

Meikkaaminen tarjoaakin halvan, vähintäänkin kustannustehokkaan, tavan suhteuttaa asioita ja tuoda jotkin piirteet esille ja vaimentaa toisia.

Varjoja luomalla syntyy mielikuva korkeista kummuista

Ei savua ilman tulta, ihmiset tietää jo ala-asteelta saakka. Samoin varjot ja heijastukset ovat suora tie ihmisen ajatteluun. Varjostamalla, luomalla himmeää kirkkaaseen tai korostamalla linjoja siellä mihin ei aurinko paista, voi muodostaa vahvan mielikuvan siitä miten piirteet ja linjat ovat. Totta vai tarua, onko korkeita kumpuja tai leveitä solia, väliäkö sillä kun vain hyvältä näyttää.

Kasvonpiirteet, silmät ja nenät, posket ja huulet, kaikki ovat vain kuin odottamassa vain että meikataan ja laitetaan siten kuten hyvä tulee – ei välttämättä niin kuin äiti käskee, vaan kuten ihminen itse haluaa. Meikkaamista ei ehkä vitsinä ottaa, tai tosissaan, mutta varmaa on se, että jo pienellä puuterin sutaisulla tai kontrastiviivojen vetämisellä saattaa saada ihmeitä aikaan pikkurahalla.

Ilmainen vinkki kaikille meikkaamisesta innostuneille: ottakaa ja menkää maalauskurssille. Opetelkaa väriteoriaa, varjoja ja perspektiivejä.